Riparin jälkeen

Viimeinen ripariaamu alkoi aurinkoisena ja lämpimänä. Viimeinen aamujumis käsitteli tuomiosunnuntaita. Sen jälkeen totuttuun tapaan vastattiin edellisen päivän oppimispäiväkirjojen kysymyksiin, joissa kysyttiin muun muassa öylätin reseptiä.

Päivän tehtävät olivat pakkaaminen ja oppimismateriaalien, Raamattujen ynnä muiden palauttaminen. Lisäksi leiriläiset ja isoset antoivat leiristä palautetta, ja vielä juuri ennen bussin tuloa teimme positiivisuuslaput toisistamme.

Leiristä jäi kokonaisuudessaan erittäin hyvä fiilis. Kaikki tulivat toimeen keskenään ja jokainen sai olla oma itsensä. Oli hienoa seurata, miten leiriläiset (sekä myös isoset) kehittyivät leirin aikana ja ymmärsivät asioita elämästä sekä uskosta, johon heidät on lapsina kastettu.

Toivon, että mahdollisimman moni on niin kiinnostunut leirillä käsitellyistä aiheista, että lukisi Raamattuaan myös leirin jälkeen ja tulisi mukaan seurakunnan toimintaan. Vaikka rippileiri päättyi, niin Jumalan ei tarvitse unohtua. Leirillä oli monia, joita uskontoomme liittyvät asiat selvästi kiinnostivat. Kaiken lisäksi potentiaalisia tulevia isosiakin oli joukossa, joten ei muuta kuin sekaan vaan!

Nyt on jäljellä enää konfirmaatioharjoitukset torstaina ja itse konfirmaatio lauantaina 18.6. Nakkilan kirkossa. Kiitos kaikille, jotka ovat käyneet lukemassa tätä blogia. Oikein paljon onnea konfirmoitaville 1-riparilaisille!! Onnea myö sunnuntaina konfirmoitaville päivärippikoululaisille!

Laula ihmisille ilosta, laula surusta, laula väreistä maailman

Laula ihmisille sanoista, laula teoista yhden ainoan Jumalan

Laula heille saduista, laula sodista, laula kivikaduista

Laula sydämestäsi kaikki se, laula se niin kuin Herralle.

Ehtoollinen

Maanantai oli viimeinen kokonainen leiripäivä. Ohjelma poikkesi normaalista, kun elokuva- ja päivähetkien tilalla oli ehtoollishetki ja seurakuntainfo. Kirkkoherra Markku tuli pitämään ehtoollishetken. Siinä muun muassa laulettiin, rukoiltiin, kuultiin evankeliumia ja nautittiin ehtoollista. Muutama leiriläinen toimi lukutehtävissä hetken aikana.

Seurakuntainfossa vetäjät kertoivat seurakunnan toiminnasta ja isoset kertoivat, miksi ovat lähteneet mukaan seurakunnan toimintaan sekä millaista se on ollut ja mihin kaikkeen he ovat osallistuneet. Lopuksi katsoimme vielä aftermovien viime vuoden Maata näkyvissä -festareilta.

Ehtoollinen. Leipä ja viini. Jeesuksen ruumis ja veri. Meidän puolestamme annettu ja vuodatettu. Välillä on niin vaikea käsittää sitä, mitä ehtoollinen symboloi. Sen kyllä tavallaan tietää, mutta on vain vaikeaa ymmärtää, miten omasta puolesta on voinut tapahtua jotain niin hienoa. Jeesus ihan oikeasti kuoli ristillä juuri minun ja juuri sinun syntiesi puolesta. Ehtoollinen on pyhä ateria ja lähin yhteys, jonka voimme Jumalaan saada. Se on hetki, jolloin muistelemme Jeesuksen kuolemaa puolestamme sekä kiitämme siitä.

Leiriläisen näkökulmasta viimeinen ilta oli varmasti mielenkiintoinen ja hauska. Iltavapaiden aikana oli mahdollista paistaa makkaraa ja vaahtokarkkeja nuotiolla, jonka jälkeen vietettiin minileiriolympialaisia. Keskittyminen kisailussa alkoi olla jo hankalaa väsymyksen vuoksi. Iltaohjelmassa oli mukana kaikki parhaat palat. Porukka nauroi ja nautti selvästi viimeisestä iltaohjelmasta.

Lopputulos sketsistä, jossa osa isosista esitti

toisten käsiä. Isosien hampaat ja hiukset harjattiin,

syötiin chilijogurttia lopuksi laitettiin ripsiväriä

ja huulipunaa. (Kuvassa minä, blogin pitäjä Annamari)

Isosen näkökulmasta taas ilta oli hyvin vauhdikas ja sotkuinen. Juoksimme suuren osan päivästä paikasta toiseen keräten kaikkea iltaohjelmassa tarvittavaa varustusta: lähes sata paperilappua, vesilasi, lusikoita, meikkejä, taustamusiikkien etsimistä... Iltaohjelmassa muun muassa laitettiin jauhot suuhun, ja isoset esittivät toistensa käsiä ja tekivät aamutoimiaan. Siinä sai ruokaa ja meikkejä pitkin poskia ihan kiitettävän paljon.

Illan päätteeksi oli viimeinen iltahartaus. Siellä jokainen sai olla hartauden pitäjä, kun pidettiin kynttiläkierros. Siinä jokainen sai halutessaan sanoa vuorollaan jotain leiristä, ja muutamat hyödynsivätkin tilanteen.

Haastattelussa jälleen Paavon ryhmä.

• Miltä tuntui saada ehtoollinen?
  • Ihan ok.
  • Oliks se viini hyvää?
    • Ei.
    • Ei.
    • En mä nyt tiiä oliks se niin pahaakaan, mut en mä ny sitäkään jois.
    
    
• Oliko ripari sellainen kuin odotit?
  • Suurinpiirtein.
  • Joo.
  • Joo.
  • Joo.
  
  
• Mikä oli tärkein asia jonka opit leirin aikana?
  • Ainakin opin että mikä Jumala oikeesti on.
  • Mul tuli sama mieleen.
  • Sama.
  • Kai mullakin sama.
  
  
• Voisitko kuvitella toimivasi joskus isosena?
  • Ehkä.
  • Ehkä.
  • Joo.
  • Joo.
    

Riparihaaste: Tule nuorteniltaan riparin jälkeen. Jos kiinnotuit edes ihan vähän riparilla käsitellyistä aiheista, tule katsomaan, millaista on nuortenilloissa. Kesällä ja syksyllä, kun nuortenilloissa ei ole rippikouluryhmiä keräämässä merkintöjä, siellä on ihan erilaista. Porukkaa on vähemmän, ja ohjelmassa on paljon tilaa keskustelulle ja ajatusten vaihdolle, sekä yhdessä pelailulle ja hengailulle.

Hyvää yötä, Jeesus myötä, kiitos tästä päivästä. Se oli kiva!

Leíriväsymystä pukkaa

Tässä vaiheessa leiriä on huomattavissa jo paljon väsymyksen merkkejä. Suurin osa leiristä on jo takana, joten on enää loppurutistuksen aika.

Sunnuntaina oppisten aiheet olivat usko ja uskon hoitaminen, Pyhä Henki sekä seurustelun palikat. Yleensä seurustelun palikat on se oppitunti, joka herättää eniten mielenkiintoa ja keskustelua, mutta ilmeisesti tämän ryhmän kohdalla aihe ei saanut niin suurta huomiota.

Usko on luottamista, turvaamista ja henkilökohtainen suhde Jumalaan. Jeesus on opettanut: ”Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muutoin kuin minun kauttani.” Ihminen ei siis pelastu omilla teoillaan. Ainut, mitä ihminen voi tehdä, on uskoa Jumalaan ja Jeesuksen sovitustyöhön. Jotta usko säilyy, eivätkä Jumalan lupaukset pääsisi unohtumaan, uskoa pitää hoitaa.

Mitä sitten on uskon hoitaminen? Sitä voidaan kuvata neljällä pöydän jalalla. Nämä uskon neljä tukijalkaa ovat Raamattu, rukous, ehtoollinen ja seurakuntayhteys. Jos yksi niistä puuttuu, saattaa koko pöytä kaatua. Raamattu on kristinuskon pyhä kirja, ja uskon perusta. Raamatun avulla ihminen voi oppia tuntemaan Jumalaa ja Hänen tahtonsa. Ehtoollista vietetään muistoateriana Jeesukselle ja sille, että hän on sovittanut syntimme puolestamme. Ehtoollisessa ovat läsnä Jeesuksen ruumis ja veri. Sitten on vielä seurakuntayhteys. Se voi tarkoittaa esimerkiksi nuortenilloissa käymistä. On hyvä olla yhteydessä muiden uskovien kanssa. Kun yhdessä keskustellaan Raamatusta ja kaikkeen uskoon liittyvästä, voidaan saada uusia näkökulmia ja oivalluksia asioihin.

Sunnuntaina oli tarinameditaatiohetki. Myös isoset osallistuivat siihen. Leiriläisistä en tiedä, mutta isosista ainakin puolet nukahti hetken aikana. Sekin kertokoon jotain siitä, että leirin aikana todella on tehty hommia, ja se on vaatinut veronsa. Kohta pääsee omaan kotiin ja omaan sänkyyn nukkumaan pitkään, vaikka haikealtahan se tuntuu, että leiri on ihan pian ohi.

Haastattelin Eetun ryhmää toistamiseen.

• Miten uskoa voi hoitaa?
  • Kastelemalla.
  • Sillai opetettiin eilen vai?
    • Käymällä kirkossa.
    • Käymällä ehtoollisella.
    • Voi rukoilla.
  • Mikä sit on vielä? Kun on ne uskon neljä tukijalkaa.
    • Seurakuntayhteys.
  • Joo, eli seurakuntayhteys, ehtoollinen, rukous...
    • Raamattu!
    
    
• Mitä mieltä olitte eilisestä parisuhde-oppiksesta?
  • En oikeen kuunnellu.
  • Miksi?
    • Ei mua kiinnostanu
    • Kyllähän tämä nyt kiinnostavaa oli. Täytyy sanoa että välillä kiinnostus herpaantui. Kyllä minä kuitenkin kuuntelin aina kun puhuttiin.
  • No mistä siellä puhuttiin?
    • Seksuaalisuudesta, rakkaudesta ja että Jumala kuitenkin katsoo meitä ja kaikkea mitä me tehään meidän kumppanin kanssa. Luottamuksesta ja sit oli hieno talo se palikkajuttu.
  • Entäs muut, mitä mieltä te olitte?
    • Oli se vähän tylsää.
    • Ei oikeen kiinnostanu.
    • Siellä ei kerrottu mitään mitään mitä mitä me ei tiedettäis.
    • Ehkä rippileiri ei oo oikee paikka kertoo parisuhdeasioista.
  • No mut se tuo sen, että mikä se uskonnon näkökulma on siihen.
  
  
• Miten elokuvahetken elokuva/sarja päättyi?
  • Opetuslapset kuoli.
  • Ne oli tosi ilosia kuollessaan.
  • Eiku sehän loppu siihen kun se joku tyyppi oli siellä saarella.
  • Millä saarella?
    • Jollain mihin se oli karkotettu.
    • Jonnekin Kreikkaan.
    • Vankileiri.
    • Ja sit se kuoli.
    
    
• Mikä ruoka on ollut tähän asti parasta leirin aikana? Kaikki ruoat, leivonnaiset, aamu- ja iltapalat lasketaan.
  • Mä en ees muista niitten kaikkien nimiä. Oli joku tosi hyvä, ihan niinku oikeen ruoka. No, perunamuusi ja kalapuikot oli hyvää.
  • Emmää tiedä. Kaikki on ollu hyvää.
  • En tiiä. Kaikki ruoat on ollu ihan hyvii.
  • Kaikki on ollu hyvii.
  • Isonen, mikä sun mielestä on ollu paras ruoka?
    • Pakko kyl sanoo et toi pulla on ollu hyvää. Ja toi äskönen (broileri-riisivuoka).
    
    
• Okei, ei mulla ollu muuta. Haluuks joku sanoa vielä jotain?
  • Jotain.

Iltaohjelmassa

Riparihaaste: Tutkiskele omia ajatuksiasi ja tunteitasi. Joskus on hyvä pysähtyä miettimään ihan vain omaa itseään ja sitä, mitä omassa päässä liikkuu. Varsinkin nyt, kun olet pian suorittanut loppuun yhden matkan, rippikoulun, on hyvä tarkastella sitä, onko itsessä herännyt uusia ajatuksia, ja onko suhtautuminen kristinuskoon muuttunut.

Ihana päivä

Lauantai oli oikein ihana päivä. Vapaa-ajallakin on ollut ennätysmäärä keskustelua Jumalasta ja uskosta, ja aurinko helli meitä varsinkin illalla säteillään. Oli ihanaa olla uimavalvojana laiturilla, kun aurinko paistoi, meri heijasti taivaan sineä ja linnut lauloivat kovaan ääneen. Lajeja oli useampia, mutta ainakin peipon näin puussa laulamassa. Lisäksi lokit yrittivät pyydystää itselleen ruokaa sukeltelemalla taivaalta veteen, ja näinpä ainakin yhden silkkiuikunkin. Hyvää vastapainoa sille, että päivän aiheina oppiksissa olivat muun muassa synti, pahuus ja kärsimys. Aiheet herättivät leiriläisissä hyvin paljon kysymyksiä.

Merimaan loistava muonitus on asia, jota ei tietenkään saa unohtaa! Merimaan emännät kokkaavat ja leipovat meille monta kertaa päivässä mitä herkullesempia ruokia! Tämäkin leiri aloitettiin perinteiseen tapaan nakkikastikkeella ja perunamuusilla, joka ei mielestäni missään muualla maistu niin hyvältä kuin täällä.

Kävin haastattelemassa emäntiä, eli Elinaa ja Birgitiä.

Mikä on teidän hyvien ruokienne salaisuus?

E: Ihana kysymys! Riittääks sun paperi? Ihanat asiakkaat joiden takia tehdä sitä ruokaa. Kyllä se lähtee asiakkaista.

Mitä ruokaa on kaikkein kivoin tehdä?

E: Birgit leipoo. Minä tykkään eniten tehdä jouluruokia. Täällä Merimaassa voi tehdä sellasia mieliruokia ja sitten voidaan ottaa leiriläisten toiveita vastaan. Rippileiri on pisin leiri mitä täällä pidetään, sen aikana valmistamme noin 30 ruokaa.

Onko jotain sellaista ruokaa mitä ei ole niin kiva tehdä?

E: Kaikkia on kiva tehdä.

Mitkä on teidän lempiruuat?

B: Pippuripihvi.

E: Punajuurisalaatti. Se sopii kaiken muun paitsi vaniljajäätelön kanssa.

Miten keksitte, mitä ruokaa tehdä täällä?

E: Se onkin vaikeaa. Välillä päässä ei ole mitään ideaa, mutta teemme listaa kun niitä tulee mieleen ja mietimme, että pitävätköhän leiriläiset niistä vai eivät. Täällä mahdollisuudet ruuanlaitossa ovat rajalliset. Ruoka tehdään aina aidoista aineksista, ei esimerkiksi perunamuusijauhetta. No tietysti esimerkiksi kalapuikot on poikkeus. Kyllä täällä työskentely on erilaista kuin se, mitä talvisin teemme. (Elina ja Birgit ovat töissä Satakunnan ammattikorkeakoulun Tekatria-nimisessä ruokalassa, Porissa. Saan siis heidän tekemäänsä ruokaa ympäri vuoden, sillä opiskelen SAMK:ssa!) Täällä Merimaassa kun on, niin tuntuu kuin olisi kotona.

Pampampiirakan nimi herätti huomiota.

Kauppaauto kävi lauantaina.

Haastattelin lauantai-päivästä Viivin ryhmää, johon kuuluvat Konsta, Ida, Nelly ja Samu.

• Lauantain aamujumiksen aiheena oli pääsiäispäivä. Onko teillä jotain pääsiäisperinteitä?
  • Ei meillä oo kyllä yhtään mitään perinteitä.
  • Meillä piilotetaan Kinder-munat aina olohuoneeseen ja jokanen käy ettimässä sieltä.
  • Meil ei oo mitään.
  • Ei meilläkään varmaan oo mitään perinteitä.
  • Ei meilläkään.
  • Meil on kans ollu silleen kotona et äiti on piilottanu suklaamunia, mutta nyt kun mä en asu enää kotona, ni kukaan ei tee sitä mulle. Mut nyt viime pääsiäisenä oli ihan mielenkiintosta, kun me oltiin mun poikaystävän isoisän luona ja siellä oli koko perheen kesken pääsiäispäivällinen. Se oli jännää, kun en oo koskaan ennen ollu sellasella.
• Mitä kymmenestä käskystä voi olla vaikein noudattaa?
  • Varmaan ”älä himoitse lähimmäisesi omaisuutta”.
  • Joo varmaan kans se ”älä tavoittele lähimmäisesti omaisuutta
• Mikä olisi toteemieläimesi?
  • Mun eläimeni vois olla vaikka kissa.
  • Korppikotka.
  • Varmaan joku napakettu.
  • Käärme.
  • Koira.

Riparihaaste: Sano joka päivä vähintään yksi kohteliaisuus vähintään yhdelle henkilölle. Suomalaisten on usein todella vaikea kehua muita ja ottaa kehuja vastaan. Jos itse saa kehun, ei kannata alkaa vähätellä itseään.

Vierailupäivä

Saimme tänään paljon vieraita Merimaahan. Ensin aamupäivällä Anna-kanttori kävi pitämässä oppitunnin kirkkomusiikista. Oppitunti alkoi kuitenkin myöhässä aikataulusta, sillä oppimispäiväkirjoihin oli tullut todella paljon kysymyksiä ja niihin vastaaminen kesti kauan. Hienoa, että porukka uskaltaa kysyä! Se osoittaa paitsi rohkeutta, myös mielenkiintoa asioihin. Kysymysten kautta herätetään keskustelua, joka taas tuo uusia näkökulmia. Joten jatkakaa kysymistä! :D

Vierailupäivän takia aikataulu iltapäivällä poikkesi totutusta. Lounaan jälkeen ei ollut oppista, kuten normaalisti, vaan silloin oli elokuvahetki, raamis ja ulkoläksyjen suoritusaika. Elokuvahetkessä seuratussa sarjassa nähtiin ehtoollinen sekä Jeesuksen vangitseminen. Raamiksen aiheena oli Jeesuksen seuraaminen.

Helmihetkessä aiheena oli pyhän huolettomuuden helmi. Jumala kehottaa meitä antamaan Hänelle kaikki meidän murheemme. ”Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kuulekin päivälle riittävät sen omat murheet.” Matt. 6:34

Päiväjuoman ja päivällisen välissä pidettiin saunavuorot, ja hieman ennen kuutta Merimaahan alkoikin jo saapua leiriläisten ja isosten vanhempia ja sisaruksia sekä tyttö- ja poikaystäviä. Porukkaa oli ihan kivasti, ja kerrankin navetan luokkatilassa ei tullut kuuma ja tunkkainen olo väenpaljouden ja kesäsään kombosta johtuen, sillä ilmat ovat edelleenkin hieman viileät. Tuuli on onneksi laantunut.

Illalla emme pitäneetkään normaalia iltaohjelmaa, vaan meillä on maalausmeditaatiota. Aluksi oli hetki, jossa maattiin lattialla leiripatjojen päällä hiljaa pimeässä, ja taustalla soi rauhallinen musiikki. Silloin piti keskittyä omiin senhetkisiin ajatuksiin ja tuntemuksiin. Sen jälkeen maalattiin paperille jotain, jokin väri, muoto tai mitä vaan, joka kuvaisi niitä ajatuksia ja tunteita. Maalausmeditaatio oli tosi kivaa! Ja mielenkiintoista vaihtelua.

Pitkän leirin aikana sitä elää helposti jonkinlaisessa kuplassa. Ei ole muuta kuin leirikeskuksen alue. Nykyään on lähes mahdotonta sulkeutua kokonaan ulkomaailmasta tähän ”leirikuplaan”, sillä älypuhelimet tekevät yhteydenpidosta niin helppoa. Kuitenkin uskon, että tämä ”kupla” syntyy silti edelleen, vaikkei ehkä aivan yhtä vanhvana kuin silloin ennen, kun kännyköitä ei juuri ollut, ne eivät olleet älypuhelimia whatsappeineen ja snapchatteineen, tai kun niistä ei ollut vielä kasvanut käden jatke. Myönnän itsekin, että minun on lähes mahdotonta kulkea edes täällä Merimaan alueella ilman kännykkääni. Aivan vuosikymmenen alussa muistan jättäneeni kännykän riparilla aamuisin huoneeseen ja katsoneeni sitä vasta illalla.

Huolimatta tästä nykyteknologiasta ja varsinkin nuorten riippuvuudesta siihen, riparin aikana tuntuu siltä, että siirtyy hetkeksi toiseen maailmaan, jossa saa unohtaa kaikki ”normaalin elämän” asiat, murheet ja kaikki. Vierailupäivänä saamme hetken aikaa kokea pienen palan normaalia elämäämme kun mahdollisesti vanhemmat ja sisarukset tulevat käymään, jonka jälkeen palaamme taas samaan vanhaan leiriarkeen.

Haastattelin Kiian (isonen) ryhmää, jossa ovat Laura, Pyry, Henriikka ja Iina.

• Oletko jo käynyt uimassa? Jos olet, oliko vesi kylmää?
  • Olen. Ekana päivänä ei, mut tokana ja kolmantena päivänä joo. Ekana päivänä oli kaikkein lämpimintä kun aurinko paistu eikä tuullu yhtään.
  • Joka päivä kaks kertaa. Siis kyllä se mun mielestä on ollu joka päivä hiukan viileetä, mut hetken jälkeen siihen tottuu.
  • En.
  • En.
  • En.
  
  
• Kävikö sinulla vieraita? Kuka/ketkä?
  • Vanhemmat ja pikkusisko.
  • Vanhemmat, ja sit mun sisko, mikä oli tosi hyvä juttu, koska siitä oli vähän mietitty että kerkeeks se tulemaan. Mutta sit se loppujen lopuks pääsi.
  • Vanhemmat.
  • Vanhemmat, pikkuveli ja poikaystävä.
  • Äiti, mun sisko ja yks kaveri.
  
  
• Jos kirkkomusiikki, virret, olisi jokin muoto, mikä se olisi?
  • Suorakulmio.
  • Neliö.
  • Suorakulmio.
  • Suorakulmio.
  • Onko perusteluja?
    • Mulla olis suorakulmio sen takia, että kun ne virsikirjan sivut on sellaset et niissä on kaks lyhyttä ja kaks pitkää sivua, niin suorakulmiosta tulis mieleen yks virsikirjan sivu.
    • Mulle taas tulee mieleen urut.
    
    
• Mitä leikkiä leikkisit mieluiten uudestaan kaikista tähän asti riparilla leikityistä?
  • 
    Sitä eilistä leikkiä jossa oltiin jonoissa ja jokanen piirsi toisen selkään kuvion ja sit se piirrettiin paperille. Sitä mää pelaisin uudelleen. (Rikkinäinen faxi)
    

    

    Sanasota on vapaa-ajalla saa-

    vuttanut suosion leiriläisten

    keskuudessa.

  • 
    

    
    

    Mä haluisin ainaki ite pelata amerikkalaista jalkapalloo tai sit sitä mikä oli se hampaaton juttu ja sanottiin niit eläimii. (Hampaattomat eläimet)
  • Mä pelaisin Uutsikitsikiä, en mä tiä miten se oikeesti lausutaan.
  • Tarkotaks sä Umchachata
    • Ai joo, just se.
    • Kaikkee muuta paitsi Laurenziaa.
    • Sitä mis piirrettiin toisen selkään. (Rikkinäinen faxi)
    
    
• Mitäs te tykkäsitte eilisistä Raveista? Mä vähän innostuin...
  • Joo...
  • Se oli hauska.
  • Hengästytti.
  • Se oli ihan kiva.
  • 
    Mä en meinannu sen jälkeen enää päästä kävelee rappusii kun sattu jalkoihin niin paljon.
    • Sattu käsiin ja reisiin kun taputti.

              

Riparihaaste: Laita kenkäsi nätisti kenkätelineeseen/seinän viereen kun tulet sisälle. Kaikilla on mukavampi olla kun ei tarvitse väitellä ja kompuroida toisten kenkien joukossa.

Jumalan luomat

Päivän teema oli ”Alussa”. Oppikset käsittelivät luomista, ihmistä Jumalan luomana ja kirkkovuotta. Isoset esittivät aamupäivän oppitunnin päätteeksi nurinkurisen luomiskertomuksen, jossa kuvattiin maailman tuhoa ja sen seitsemää viimeistä päivää.

Maailman synty herättää kysymyksiä ja on aina kiinnostanut ihmisiä. Myös luomiskertomus herättää monenlaisia tunteita ja ajatuksia. Miten voisi olla mahdollista, että joku Jumala on luonut kaiken? Raamatun luomiskertomukselle on esitetty joitain muita vaihtoehtoja. En kuitenkaan usko että mikään pystyy kumoamaan sitä, etteikö kaikki voisi ollakin lähtöisin Jumalasta. Kuka tietää esimerkiksi, jos tapahtuikin oikeasti alkuräjähdys, mutta se oli Jumalan aikaansaama?

Jumalan arvokkain luomus on ihminen. Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen. Se kertoo sen, ettei mikään voi olla Jumalalle arvokkaampaa. Yksi suosikkikohtani Raamatusta on Psalmi 139, jossa sanotaan: ”Minä olen ihme, suuri ihme, ja kiitän sinua siitä. On ihanaa ymmärtää olevansa oikea ihme ja Jumalan rakastama.

Omalla riparillani kuusi vuotta sitten saimme Isän Rakkauskirjeen, joka oli koottu tiettyihin raamatunkohtiin perustuen. Tässä ote siitä:

”Suunnitelmani sinun varallesi on aina ollut täynnä toivoa. (Jer. 29:11) Minä rakastan sinua ikuisella rakkaudella. (Jer. 31:3) /--/ En koskaan lakkaa tekemästä sinulle hyvää. (Jer. 32:40) Sillä sinä olet minun aarteeni. (2. Moos. 19:5) Haluan koko sydämestäni ja sielustani palauttaa asemasi lapsenani. (Jer. 32:41) Ja tahdon näyttää sinulle suuria ja ihmeellisiä asioita. (Jer. 33:3) Jos etsit minua koko sydämestäsi, löydät minut. (5. Moos. 4:29) Iloitse minussa, ja annan sinulle, mitä sydämesi toivoo. (Ps. 37:4)

Myös torstaina Merimaan täytti kylmä, kova tuuli. Siitä huolimatta ulkona vietettiin jälleen paljon aikaa, vaikka oli jopa viileämpää kuin keskiviikkona. Itse monet riparit käyneenä olin varustanut oman kassini täyteen hihattomia paitoja ja shortseja, mutta eipä tällä riparilla taida päästä ainakaan shortseja käyttämään... No, onneksi mukaan oli tarttunut myös ulkotakki ja -housut, villasukat sekä kaulahuivi, joita en uskonut koko viikon aikana tarvitsevani. Erityisesti uimavalvontavuoron aikana ne osoittautuivat hyvin tarpeellisiksi. Ja kyllä – taas oli niitä, jotka halusivat käydä uimassa, vaikka ulkona oli hyytävän kylmä.

Torstaita koskien haastattelin Pinjan (isonen) ryhmää, johon kuuluvat Jutta, Tiia, Matti ja Aleksi.

• Mikä on uuden kirkkovuoden ensimmäinen pyhä?
  • Adventti!
  • Adventti!
• Eilen aamujumiksen aiheena oli joulu. Mikä on paras joululahja jonka olet saanut?
  • Mopo.
  • Niitä on tosi paljon... Ei niistä pysty valitsemaan.
  • Jos nyt yks pitäis sanoo...
    • No siit on aikaa, mut ehkä, mut ehkä järjestelmäkamera.
    • Varmaan joskus vuosi tai kaks takaperin ku sai uuden puhelimen.
    • Etelänmatka.
  • Mäkin haluun sellasen joululahjaks. Tai ihan miks vaan lahjaks!
  • Entäs Pinja (isonen)?
    • Uusi puhelin. Tämä Huawei.
• Mitä tarkoittaa Kolmiyhteinen Jumala?
  • Isä, Poika ja Pyhä Henki.
  • Sitä et Jumala on niinku, mut se tulee sillee kolmessa eri persoonassa. Isä, Poika ja Pyhä Henki.
• Miltä tuntuu olla Jumalan kuva?
  • Liian tärkeeltä mulle.
  • Ei sitä tuu mietittyä silleen normi elämässä, mut jos sitä pitäis miettii koko ajan ni sama. Siinä on tosi paljon haastetta olla hyvä kuva sille.
  • Okei. Mut oikeestihan siitä ei tarvii ottaa mitään paineita, kun on vaan oma itsensä. Me ollaan Jumalalle tärkeitä ja kaikki hyviä kuvia.

Riparihaaste: Ota kaikki irti riparista. Kuuntele ja katsele. Keskity oppisten ja raamisten aiheisiin, ja kuuntele mitä vetäjillä, isosilla ja muilla leiriläisillä on annettavana juuri sinulle. Saattaa olla että saat uusia ajatuksia ja näkökulmia.

Tuuli kulkee

Sinä kesänä oltiin rippileirillä

Tuuli kulki missä tahtoi

Painoi selkäsi seinään

Sait synnit tunnustaa

Ja padot lähti murtumaan

Oli niin uskomattoman hyvä olla vaan

Sun salaisissa haaveissas

Joku rakastaa sua niin että sydämeen sattuu

Sulle Jumala vastaa: Mä seuraan sua matkoillas

Annan anteeksi kaiken mihin katuva kaatuu

Minä rakastan sua niin että sattuu

The Rain - Tuuli kulkee

Viime yönä noussut tuuli ei laantunut koko päivänä. Uutisissakin puhuttiin jo ennen leirin alkua, että keskiviikon ja torstain aikana on myrsky. Taivas oli päivällä lähes pilvetön, joten aurinko pääsi lämmittämään edes hiukan vaikka olimmekin tuulen riepottelemina. Se ie kuitenkaan ajanut meitä sisälle, vaan suurin osa vapaa-ajasta vietettiin ulkona pelaillen. Eipä kylmyys haitannut saunavuorojenkaan aikana, sillä jotkut kuulemma kävivät uimassa!

Tänään (keskiviikkona) oppituntien aiheena oli Raamattu. Raamatun lukeminen on joskus helppoa, mutta joskus myös hyvin vaikeaa. Kun alkaa ensimmäistä kertaa kunnolla tutustua Raamattuun, ongelmia voi tulla jo siinä vaiheessa, kun yrittää etsiä sieltä jonkin tietyn kohdan. Kokeneempi Raamatun lukija kuitenkin muistaa jo joten kuten, mikä Raamatun kirja on missäkin, jolloin navigointi Isossa kirjassa helpottuu.

Olen keskustellut Raamattua lukevien henkilöiden kanssa, ja itsekin huomannut, että Raamatun lukeminen on joskus haastavaa siinä, miten tekstin tulkitsee. Olemme huomanneet, että joskus vastaan tulee jokin merkintä Raamatussa, väritetty tekstin pätkä, huutomerkki sivun marginaalissa tai muu sellainen. Kohta on joskus puhutellut paljon, mutta kun sen myöhemmin lukee uudelleen, sitä ei ymmärrä ollenkaan. Joskus joku sanoi, että sellaiset kohdat on tarkoitettu meidän luettaviksi jonain tiettynä hetkenä. Elämässä saattaa olla jokin huoli, johon juuri se kohta antaa vastauksen. Kun sille kohdalle ei myöhemmin ole samanlaista tarvetta kuin silloin, se ei aukea lukijalle, mutta silloin taas jokin muu kohta on se, johon Jumala haluaisi meidän erityisesti kiinnittävän huomiota.

Liisa valmisteli meille iltapalaa:

lihapiirakoita ja nakkeja.

Keskiviikko oli ensimmäinen kokonainen leiripäivä, joten leirin koko aikataulu on nyt tullut tutuksi kaikille. On innostavaa, kun porukka on aina ajoissa paikalla aikataulun mukaan ja osallistuu innokkaasti mukaan! Oli Raamattu-meditaatiota, aloitettiin elokuvahetket... Päivähetkessä pelattiin varsinkin poikien keskuudessa suosioon noussutta amerikkalaista jalkapalloa. Ne, jotka eivät halunneet pelata sitä, leikkivät Laurenziaa ja sen jälkeen Norjalaista.

Iltaohjelmassa jälleen laulettiin, leikittiin ja seurattiin isosten sketsejä. Näin leirin toisena iltana oli hyvä aloittaa Ellun surma-jatkosketsi, josta isoset esittävät pätkän useampana iltana. Iltaohjelman lopussa, ennen viimeistä rauhoittavaa laulua leikittiin tunnelmaa kuumentanutta Tyynyrallia. Kaikki osallistuivat ihailtavasti mukaan niin leikkeihin kuin lauluihinkin. On ilo katsella sellaista porukkaa joka osallistuu innoissaan ja hyvällä asenteella kaikkeen yhteiseen tekemiseen.

Haastattelussa oli Katan (isonen) ryhmä. Ryhmän jäsenet ovat Annika, Kaisu, Antti-Pekka ja Aleksi.

• Tuntuuko Raamatun lukeminen vaikealta?
  • Ei vaikeelta mut vähän tylsältä.
  • Tai ei se oo vaikeeta mut se on tosi monimutkanen tai sillee.
  • Mikä siitä tekee monimutkasen? Onks se se miten siellä puhutaan vai onks se se kun pitää etsiä jotain?
    • No periaatteessa on vaikee etsiä ja joskus on vaikea tajuta et mitä siinä tarkotetaan.
    • Mulla ois aika sama vastaus.
    
    
• Mistä elokuvahetken elokuva/sarja kertoo?
  • Se kertoo niinku Uuden testamentin ajasta.
  • Jeesuksen elämästä.
  • No mitä siinä tapahtuu? Siinä ekassa jaksossa?
    • Enkeli sano Marialle et sille tulee se lapsi, että se synnyttää Jeesuksen. Sit se synnytti sen, ja sit Joosef näki unta siitä että sinne tulee se et ne tulee tappaa kaikki poikalapset. Ni sit ne lähti sieltä pakoon. Se jäi siihen.
    
    
• Keskiviikon ulkoläksy on lyhenneluettelo. Oliko se teidän mielestä vaikea?
  • Ei.
  • En mä niitä enää muista mut kyllä siinä jäi mieleen kun ne opetteli.
  • Oli se vähän vaikee.
  
  
• Miten opettelit lyhenneluettelon?
  • Menin vaan listaa läpi ääneen ja sit ne jäi mieleen.
  • Ja sit me kyseltiin myös samassa huoneessa olevien kanssa toisiltamme.

Riparihaaste: Kysy. Jos jokin asia jää askarruttamaan oppiksilla, raamisten aikana tai missä tilanteessa ja mihin tahansa liittyen, kysy rohkeasti apua isosilta tai vetäjiltä. Jos mieltäsi painaa jokin, meille voi aina tulla juttelemaan.